Henkilöt

Jussi Lehtinen (22.10.1883 Eräjärvi – 15.11.1937 Leningrad) oli raudanvalaja, piiriagitaattroi, toimittaja ja SDP:n kansanedustaja 1917. Siirtyi neuvosto-Venäjälle, jossa toimi Kominternin tehtävissä. Lehtinen oli SKP:n poliittisen toimikunnan jäsen ja salaisen puoluetyön johdossa Suomessa. Hän opetti Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopiston suomalaisella sektorilla ja oli laitoksen viimeinen johtaja 1932–1936. Lehtinen vangittiin ja menehtyi Neuvostoliitossa 1937.

Lenin (oikealta nimeltään Vladimir Iljitš Uljanov, 22.4.1870 Simbirsk – 21.1.1924 Gorki) oli venäläinen vallankumouksellinen ja bolševikkijohtaja. Maailmanhistorian tunnetuimpia poliittisia hahmoja, jonka ympärille muodostui henkilökultti etenkin Neuvostoliitossa.

Lindquist (aik. Kraft, 26.12.1877 Kymi – 21.8.1920 Pietari) oli veturinkuljettaja, SDP:n kansanedustajana 1917, Sos.dem. piirin piirisihteeri ja Suomen veturimiesten liiton puheenjohtajana. Toimi kansanvaltuuskunnan liikenneasiain valtuutettuna, pakeni Venäjälle,ollen mm. Buissa vallankumousasioiden järjestelijänä, SKP:n teollisuuskomitean palveluksessa ja puolueen sotilasjärjestössä.

Lumivuokko (aik. Lindqvist, 29.3.1884 Mynämäki – 26.2.1938 Petroskoi) oli verhoilija, SDP:n Uudenmaan piirin puhuja, Suomen puutyöntekijäin liiton puheenjohtaja, Suomen Ammattijärjestön puheenjohtaja, Työmies-lehden toimittaja, SDP:n kansanedustaja ja kansanvaltuuskunnan työasiain valtuutettu.

Lvov (21.10.1861 Dresden – 7.3.1925 Pariisi) oli maanomistaja, lakimies venäläinen valtiomies, Venäjän ensimmäinen pääministeri keisarivallan kukistumisen jälkeen väliaikaishallituksessa 1917, ei ollut valmis lopettamaan Venäjän osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan. Erosi heinäkuussa, pidätettiin bolševikkien kaappattua vallan. Hän pakeni Ranskaan, jossa vietti loppuelämänsä.

Mäkelin (1.6.1875, Tampere – 18.9.1923 Helsinki) oli suutari, toimittaja (Kansan-lehti, Oikeus-lehti), Kansan Tahdon päätoimittaja, ”kautskylainen” poliitikk ja SDP:n kansanedustajana (1908 – 1910, 1913 – 1917). Sai elinkautisen vankeusrangaistuksen, armahdettiin, pidätettiin ns. Kallion leikkauksessa elokuussa 1923 ja teki itsemurhan ottamalla liikaa unilääkettä Etsivän keskuspoliisin sellissä. Vuoden 1917 työväenenemmistöinen eduskunta hyväksyi Mäkelinin johtaman perustuslakivaliokunnan esityksen valtalaiksi, jolla se julistautui maan ylimmän vallan haltijaksi.

Mäki (aik. Kuusimäki, 2.1.1878 Ilmajoki – 14.1.1938 Petroskoi) oli kupariseppä, palstatilallinen ja levyseppä. Oli SDP:n kansanedustajana 1908–1914 ja 1917, kansanvaltuuskunnan asutushallituksen maatalousasiainosaston komis-saarina ja evakuointiosaston apulaispäällikkönä.

Hanna Malm (1887 Helsinki – 1938 Neuvostoliitto) oli Pietarsaaren piirijärjestön sihteeri ja Suomen kansanvaltuuskunnan sisäasiainosaston sihteeri.

Manner (12.10.1880 Kokemäki – 15.11.1939 Uhta-Petšora, Neuvostoliitto) oli toimittaja, ”siltasaarelainen” SDP:n kansanedustaja 1910 – 1914 ja 1917, puoluetoimikunnan jäsen 1911 – 1913, eduskunnan puhemies 1917, SDP:n puheenjohtaja 1917 – 1918, Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja 1918, SKP:n perustajajäsen 1918 ja puheenjohtaja (1920 – 1935) ja Kominternin toimeenpanevan komitean jäsen.

Gustaf Mannerheim (4.6.1867 Askainen – 27.1.1951 Lausanne, Sveitsi) palveli lähes 30 vuotta Venäjän armeijassa osallistuen Venäjän–Japanin sotaan ja ensimmäiseen maailmansotaan. Oli ylipäällikkönä Suomen itsenäisyyden ajan sodissa, valtionhoitajana vuoden 1918 lopulta heinäkuun loppupuolelle 1919, Suomen marsalkka ja Suomen tasavallan kuudes presidentti (1944–1946).

Sivut